Syntymä

Nainen makaa sohvalla maha pystyssä ja ähkäisee niin että saa muiden huoneessa olevien huomion. ”Syntyykö se”, ounastelee tuleva isä? ”Soitanko ambulanssin, pitääkö lähteä”, hän kysyy, kun ei muuta osaa tilanteessa tehdä? Mies on saamaton näissä tilanteissa, silloin kun ei voi tehdä mitään, vaikka näkee rakkaansa kärsivän.

Nainen sohii kädellään miestään pois, ei yletä, vaikka kurottaa, mies jää paikalleen kysymyksineen. Nainen heittää miestä koristetyynyllä, ei osu ja punainen tyyny jää lojumaan tv-tason eteen. ”Soitanko ambulanssin”, mies kysyy uudelleen, nyt painavammin, mutta ei äänessä ole perheen pään varmuutta vieläkään? Nainen vain ähkyy, tuhisee, vinkuu ja kiroaa ja mies päättää soittaa. Sormet ovat liian isoja älypuhelimen pinnalla, tulee vääriä näppäilyjä, vaikka kolme numeroa, 112 riittäisi. Mies kiroaa ja etusormi naputtaa kosketusnäyttöä, puhelin tuuttaa, kaiutin on päällä. Aika tuntuu pysähtyvän, lopulta vastataan. ”Hälytyskeskus”, pirteä naisääni kuuluu kaiuttimesta. Miehellä menee viisi minuuttia yksinkertaisen asian kertomiseen niin että linjan toisessa päässä ymmärretään, mistä on kyse. Mies kertoo lapsivedet, hengitykset, raskausmyrkytykset, antaa edellisen osoitteen ennen kuin muistaa muuttaneensa yhdeksän kuukautta sitten. Siitä kai lapsi sai alkunsa, makuuhuoneen vihkimisestä käyttöön muuttopäivän jälkeisenä yönä saunan ja muutaman oluen jälkeen. Mies muistaa vieläkin, kuinka lihakset olivat kipeät laatikoiden ja mööpeleiden kantamisen jäljiltä. Ei otettu muuttofirmaa, säästettiin nekin rahat Thaimaan matkaa varten.

”Mistä numerosta soitetaan”? ”Omasta, ai mikä se on”? Näkyyhän numero pirteä-ääniselle neidille, mutta mies on niin sekaisin, että virkailija haluaa varmistaa soittajan asian uskottavuuden ennen kuin lähettää ambulanssia matkaan. Lopulta hän uskoo kuullessaan naisen kiroilun taustalta, mies on jo pillahtamaisillaan itkuun.

Ambulanssi saapuu pihaan ja kaksi rotevaa ensihoitajaa vetää paarit kolahtaen ulos pakettiauton takaovista, mies on pihalla vastassa kännykkä kourassa ja pyörii hoitajien jaloissa. Mies juttelee hoitajien kanssa hetken, näyttää käsillään toisen kerroksen ikkunaa ja selittää lisää mitä ei kukaan viitsisi kuunnella, hoitajat kyllästyvät ja nousevat toiseen kerrokseen, ovi on valmiiksi auki. Nainen osaa selittää tilanteen selvemmin kuin mies vaikka puhuminen on hankalaa, paine vatsan seudulla litistää pallean.

Joukko naapureita on kerääntynyt ambulanssin ympärille, vaikka synnyttäjää vasta kannetaan rappusia alas kohti yhteiskunnan hoivaa. Paarit työnnetään auton pariovista sisään, siinä makaa peitettynä kaksi ihmistä, toinen vasta tulollaan. Isä meinaa kavuta kyytiin mutta sitten tajuaa, että joutuu tulemaan taksilla takaisin, ei se pihille miehelle käy. ”Tulen omalla autolla perässä”, hän huikkaa ensihoitajille ja heilauttaa kättään varmemmaksi vakuudeksi. Hoitajat ovat jo autonkopissa ja ambulanssi lähtee pihasta ilman hälytysääniä. Äiti on nyt turvaverkossa, ei siitä tarvitse melua pitää. Kymmenkunta naapuria jää pihalle seisoskelemaan ambulanssin hävitessä nurkan taakse, mitä sitä nyt elämällään tekisi?

Mies seuraa ambulanssia Volvollaan, ei päästä sitä näkyvistä, vaikka paikkakunnalla ei ole kuin yksi sairaala mihin ollaan menossa. Ambulanssi pysähtyy suoraan sairaalan ovien eteen, mies joutuu jättämään Volvon parkkipaikalle. Juosten hän saapuu sairaalan eteiseen, naista kirjataan aulassa sisään. Yksi sairaanhoitaja naputtelee tiedot koneelle ja toinen lähtee viemään naista synnytyssaliin, joka nimestään huolimatta on juuri ja juuri keskiverto olohuoneen kokoinen. Mies seuraa perässä eikä ole varma pitäisikö niin tehdä vai jäädä käytävälle odottamaan. Tuhat kertaa mies on luvannut olla paikalla synnytyksessä ja nyt epäröi. Mies avaa kuitenkin oven, mistä nainen vietiin eikä pääse kunnolla sisään saliin ja hänet työnnetään takaisin käytävään vihreisiin pukeutuneen naishenkilön toimesta. Nainen osoittaa kädellään käytävälle, ”haet tuolta luukulta suojavaatteet, puet ne päällesi ja sitten tulet vaimosi tueksi”, naisella on valkoinen maski suun edessä ja se saa sanat kuulostamaan muminalta säikyn miehen korvissa. Nainen katoaa takaisin saliin ja mies katsoo suuntaan, minne nainen hetki sitten osoitti. Mies kävelee hidastellen luukulle, ei käytävällä muuta erikoista ole ja kumartuu katsomaan ikkunasta ruudun toisella puolella olevaa tyhjää tuolia. Miksi kaikki terveydenhuollon ilmoittautumisluukut on tehty kääpiöille, mies miettii?

Nainen kiroaa jalat levällään sairaalavuoteessa, kaikkialle sattuu, uusi elämä ei synny uhrauksitta. Nainen epäilee, että annettu epiduraali on plaseboa. Hetken päästä ei enää epäile, on varma siitä. Mies pitää naista kädestä vihreässä asussaan, yrittää rauhoitella toista, vaikka itsellä on maailma sekaisin. Lapsi syntyy muutamassa tunnissa, sitä mies haluaa, suvunjatkajaa. ”Seuraava on helpompi”, kätilö sanoo rohkaistakseen ensisynnyttäjää tai vain sanoakseen jotain. Äiti ei voisi keksiä mitään vastenmielisempää tähän tilanteeseen kuin synnyttää uudestaan. Vaimo katsoo miestään, jolla on vielä verinen istukka sairaalan antamien muovihanskojen otteessa. Naisen sumeinen katse minkä hän kohdistaa mieheen, ei voisi tarkoittaa vähempää.

Lapsi on syntynyt ja se on kympin lapsi, sitä odotettiin ja siitä puhuttiin illat pitkät. Isä peruu työvuoronsa ja jää äidin ja lapsen viereen sairaalaan pariksi päiväksi. Äiti ei halua isää viereen, vain lapsi kelpaa hänelle. Isä saa nukkua viereisessä sängyssä, ei tajua lähteä pois. Ei äiti sitä isälle sano, ”ei me välitetä tuosta”, hän kuiskaa vastasyntyneelle.

Aamulla isä yrittää herättää äitiä. Tökkii naista takamukseen hellästi, sitten voimakkaammin, kun ei saa reaktiota. Lopulta nainen herää miehen sorkkimiseen eikä ole siihen tyytyväinen. Äiti mulkaisee isää, pahantuottajaa, miten tuolle sanoisi, että poistuisi, ja isä kuvittelee olevansa perheen elättäjä ja puolustaja. Mitä teet siinä? Väsyneenä synnytyksestä, lapsen päästäneenä ja sitten haluat siittäjän heittää haaskoille. Mitä sanoo Jeesus? Olisiko hän jättänyt lapsen isättömäksi? Mistä 28-vuotias ensisynnyttäjä tietää. Avatessaan silmät sama äijä hymyilee huonoilla hampaillaan vieressä, painu vittuun, yrittää vaimo silmillään kertoa. Mies lähtee lopulta töiden takia ja äiti saa jäädä tytön kanssa kahden, se on tyttö, tyttölapsi.

Tyttö huutaa koliikkia ja mies vonkaa pillua, naista kiinnostaa lapsen tarpeet enemmän ja hän ottaa tytön syliin, keinuttaa sylissään ja kävelee rappuset alakertaan. Lapsi rauhoittuu mutta nainen ei halua palata vuoteeseen ennen kuin mies on varmasti nukahtanut. Ei olla rakasteltu sitten lapsen syntymän, aluksi kelpasi selitykseksi lääkärin neuvot, ei seksiä kuuteen viikkoon, nyt on mennyt kolme kuukautta. Nainen ei halua miestä jalkojensa väliin, ajatuskin inhottaa. Asiasta riidellään päivittäin, miehellä on tarpeet, niin se sanoo. Nainen tuntee itsensä pumpattavaksi barbaraksi, joka otetaan kaapista, puhalletaan täyteen käyttöä varten ja kolon valuessa limaa, laitetaan takaisin kaappiin, kunnes miehellä halut taas nousevat. Menisi vieraisiin tai huoriin, ei nainen välittäisi mutta ei sitä voi ääneen sanoa, ei sellaiseen voi antaa lupaa, rikkoisi normeja. Parisuhteen kirjoittamattomat säännöt eivät koske seksiä, mies on peto, kun sitä panettaa ja naista ei.

Mies ei tule kotiin suoraan töistä, hän tulee pari tuntia myöhemmin ja haisee kaljalta. Juo sen verran, että uskaltaa ajaa Volvollaan vielä baarista kotiin. Kaksi tuoppia, niin hän sen on laskenut. Ei poliisi pysäytä, jos ei törttöile, auto on kunnossa, kaikki valot palavat, verot maksettu, on poliisilla muitakin töitä. Vaimo mietityttää ja siitä mies puhuu baarissa kavereilleen, miehille, jotka eivät ole seurustelleet kahteenkymmeneen vuoteen. Neuvoja silti tulee ja mies uskoo niihin. Kotona hän käy jääkaapilla, ottaa sieltä oluen ja pussin lihapullia. Muuta ruokaa ei kaapissa ole, vauva pärjää maidolla, vaimo syö päivällä puistossa tavatessaan muita äitejä. Miehelle ei tee mieli kokata eikä mies omasta mielestään osaa. Mies istuu sohvalle, avaa telkkarin ja surffaa kanavia ylöspäin, kunnes löytää jotain mitä viitsii katsella. Nainen yläkerrassa, tyttö sylissään, kuulee miehen liikkeet ja näkee ne sielunsa silmin kuin elokuvassa, häntä inhottaa. Mies juo vielä muutaman oluen, ei riisu vaatteitaan ja nukahtaa sohvalle, televisio sammuu itsestään miehen jo kuorsatessa pois kevyttä humalaansa.

Mies vaatii illaksi ruokaa, oikeaa ruokaa. Vaimo antaa periksi ja lupaa tehdä jotain. Kaupassa nainen ottaa hyllystä tomaattimurskaa, sitä parempaa mitä mainostettiin televisiossa, Italian tomaatteja, parasta mitä maapallolla on tarjota. Nainen pyörittää purkkia kädessään, tekstit ovat niin pienellä, ettei niitä viitsi lukea, on lukevinaan. Viereen tulee tumma mies, ottaa samanmoisen purkin käteensä. ”Tämä on parasta”, hän sanoo naiselle vieras korostus äänessään. Nainen katsoo tummaa miestä, parransänki kasvoilla on hänestä miehekkään ja seksikkään oloinen. Mies tuoksuu hyvältä, erilaiselta kuin aviomies, enemmän hajusteita, enemmän testosteronia. ”Mistä tiedät”, nainen kysyy? ”Olen syntynyt näiden keskellä”, mies vastaa pehmeällä korostuksellaan. ”Tomaattipeltojen mies”, nainen sanoo miettimättä. ”Si, Tomato”, mies vastaa ja hymy saa koko hammaskalustonsa esiin, se on valkoinen, eheä, puhdas ja raikkaan tuoksuinen. Nainen haluaisi perääntyä mutta siltikään ei, miehessä on jotain. ”Teen pastaa”, nainen kuulee itsensä sanovan. ”Minä olen pastakeisari”, mies vastaa ja ottaa naista kädestä. ”Tomaattimurskaa kaksi”, hän sanoo ja laittaa purkit naisen koriin. Kädestä pitäen hän ohjaa naisen maitohyllylle. ”Kuohukerma”, hän sanoo ja ottaa purkin hyllyltä lasioven takaa naisen koriin. ”Tagliatelle”, hän lausuu virheettömästi makaronien edessä, siltä se ainakin kuulostaa naisen korvissa, ja lopulta tuplapaketti pekonia päätyy samaan koriin. ”Onko sipulia ja mausteita”, tumma mies kysyy? ”Pitäisi olla”, nainen vastaa. ”Pasta Carbonara”, mies huudahtaa ja nostaa käsiään kuin kapellimestari. Kassalla nainen maksaa, miehellä ei ole ostoksia, hän menee pakkaamaan ostokset muovipussiin naisen maksaessa kortilla tiskillä. Mies kantaa muovikassia ja seuraa naista puoli askelta jäljessä, nainen antaa hänen tulla perässä. Kädet vapisevat avainta sovitettaessa lukkopesään, tietäähän molemmat mihin tämä johtaa. Nainen saa laitettua päällysvaatteet naulakkoon ja sitten mies on hänen päällään, sivuillaan, joka puolella. Huulet suutelevat ihoa ja huulia, ensin ylhäältä sitten alhaalta. Mies sivuuttaa pikkuhousujen haaraosan etusormellaan ja räplää sormillaan huulilla, sitten työntää keskisormen hetkeksi sisään. Nainen on valmis, kostea. Mies työntyy sisään takki päällään, vain vetoketjun housuistaan avanneena. Hän nostaa ja työntää muutaman kerran, urahtaa ja nousee, vetää vetoketjun kiinni ja häipyy ovesta ulos. Lukon kolahdus herättää naisen, joka makaa selällään eteisen lattialla, spermaa valuen jalkovälistä, tomaattimurskat ovat kierineet muovipussista parketille.

Pasta on valmista miehen tullessa töistä, hän on tullut suoraan, baari sai jäädä tänään väliin. Mies puristaa ketsuppia nauhamakaroneille ja syö hyvällä ruokahalulla, kehuu vaimon kokkaustaitoja. Naista hävettää, ei kehtaa itse ruokaan koskea, sanoo jo syöneensä, ei malttanut miestä odottaa, oli nälkä. Tumma mies käy parina päivänä oven takana soittamassa kelloa, nainen ei avaa. Nainen vaihtaa kauppaakin, matkaa kertyy kaksi kilometriä enemmän mutta ei nainen kaupassa usein käy, ei hän toistamiseen miehelle kokkaa, vaikka mies kärttää. Mies oppii tulemaan kotiin pitserian tai Hesburgerin kautta, palanpainikkeeksi on sikspäkki olutta.

Mies on töissä mutta ei tee töitä, selaa treffipalstan naisia. Aina ne ovat niin mukavia alussa, nauraa tyhmille jutuille, puhuu pehmeällä äänellä. Sitten se ihastus on ohi, et huomaakaan ja suihin otot loppuvat, nyt suhteessa on loppunut kaikki läheisyys. Ihmisten pitäisi vaihtaa kumppania vuoden välein, pysyisi kiinnostus ja jutut olisivat uusia. Treffipalstalla on mainos, josta saa neitiseuraa heti. Mies klikkaa ja ruutu täyttyy nuorista naisista ilman rihmankiertämää. Naisten sulojen vieressä on numero mihin soittaa, jos on puutteessa. Niin se mainos sanoo, mies soita puutteessa. Ja tämä mies on, ollut jo puoli vuotta. Kuka sen huomaa, jos kerran käy huorissa? Ei vaimo ainakaan, ei mies kotona edes näe naista. Kotona ollessaan mies on alakerrassa, vaimo tytön kanssa yläkerrassa. Sohvalla mies on nukkunut jo neljä kuukautta. Mies soittaa ruokatunnilla firman vessasta mainoksen numeroon, ”Tina”, pehmeä ääni vastaa puhelimeen. ”Mihin voin tulla ja mitä maksaa”, mies kysyy? Toisessa päässä on hetken hiljaisuus, linja ratisee. ”Ei me tarjota sellaisia palveluita, voit kyllä runkata siellä, kun puhun sulle tuhmia”. Mies sulkee puhelimen ja googlaa maksullista seuraa kotikaupungistaan. Löytyy muutama, joille voi lähettää sähköpostia. Vastaus tulee ennen kuin mies kerkeää vessasta poistua, varaa aika siinä sanotaan. Mies varaa samana päivänä kello 18.30-19.00, maksaa kaksisataa euroa. Onhan se kuin hammaslääkäri, kyllä mies sen tiedostaa. Mutta kun hammas on kipeä, niin kipu pitää poistaa. Jos haluttaa, halu pitää poistaa, mies järkeilee. Nyt se halu on valtava, mutta kun ei ole pannut vähään aikaan, niin alkaa ajattelemaan kykeneekö siihen enää, pelko hiipii mieleen. Se tunne takaraivosta on poistettava, kulli saatava pystyyn miehisyyden osoituksena. Mies koittaa, miettii vaimon kanssa joskus tehtyjä temppuja ja vemputtaa pari kertaa. Kyllä se edelleen toimii, mies huomaa tyytyväisenä.

Mies on parkkeerannut autonsa ja seisoo pihalla riisuen hansikkaitaan. Talo on vanha harmaa kerrostalo, A-rappu suoraan edessä. Nainen avaa miehen soittaessa ovikelloa, oven takana on hämärästi valaistu yksiö. Huoralla on japanilainen kimono päällään, miehellä puku. Huora riisuu kimonon ja asettuu vuoteelle selälleen. Kalustusta ei huoneistossa ole, vuode, huora ja yöpöytä, jolla lamppu mistä hämärä valo tulee ja sen vieressä kondomeja. Ei huora täällä selvästikään pysyvästi asu, työpaikka. Miehellä menee aikansa riisua puku ja sen alla olevat vaatteet, kulli seisoo katsoessa huoran avointa jalkoväliä. Sinne mies tunkeutuu sukat jalassa ja laukeaa kondomiin parin työnnön jälkeen. Pillu tuntuu hyvältä, vaikka syyllisyys on syrjäyttänyt pelon takaraivossa. Se on tarkoitettu, että miehen ja naisen pitää olla näin, välähtää miehen mielessä. ”Jos saat sen uudestaan pystyyn, niin kerkeät vielä toisen varvin”, huora ilmoittaa kuin kysyisi ottaako mies kahvia. ”Ei tarvitse”, mies vastaa. Mies laukesi liian nopeasti ja häpeä saa miehen pukemaan vaatteet päälleen, hän laittaa pankkiautomaatista nostamat sileät kaksi sadan euron seteliä sängynlaidalle ja poistuu asunnosta hyvästejä jättämättä, aikaa jäi käyttämättä 20 minuuttia. Huora nukahtaa sängylle käymättä pesulla, yksiön täyttää naimisen ja kumin tuoksu.

Vaimo tekee laskelmia, miten pärjää ilman miestä. Mies katselee alakerrassa televisiota, ampumisen äänet kantavat kotiteatterin kaiuttimista yläkertaan asti. Laskelmat näyttävät positiivista, ei naisen tarvitse koskea elintasoonsa, ei ainakaan viiteen vuoteen asunnosta saaduilta rahoilla. Nainen soittaa asianajajalle. Mies pelaa videopeliä sohvalla, ampumisen äänet jatkuvat. Nainen sanoo haluavansa eron. ”Odota että pelaan tämän loppuun, kohta on savepointti”. Nainen jää paikoilleen tuijottamaan kykenemättä sanomaan mitään, hän luuli, että suhde merkitsi edes vähäsen miehelle. Hän kuvitteli mielessään dramaattista kohtausta kahden sielun erotessa, mutta mies pitää pelaamista tärkeämpänä. Nainen jättää paperit pöydälle ja kääntyy kannoillaan. Mies jatkaa pelaamista savepointin jälkeenkin.

Lapsi on kaksi vuotta, mies ja nainen ovat vanhenneet hieman, kypsyneet ihmisinä. Se näkyy kasvoistakin, vaikka kuinka rasvaisi. Talo on myymättä, ei mene kaupaksi, vaikka hintaa on pudotettu kolmeen otteeseen. Vaimo asuu talossa ja joutuu hakemaan toimeentulotukea, sossu painostaa myymään talon. Miehellä on vuokrakaksio huonossa kaupunginosassa elementtitalossa. Rahasta ei ole miehellä puutetta mutta elämänlaadussa olisi parannettavaa. Mikä meni pieleen, kysymys paistaa entisen pariskunnan kasvoilta mutta sitä ei kysytä ääneen? Molempien mielessä on käynyt paluu yhteen muttei kumpikaan sitä esiin tuo, antaa kuolleiden olla. Lapsi jää äidille, isä saa tavata, joka toinen viikonloppu. Tomaattimurskat on kerätty parketilta.