Juoppo

Juoppo herää krapulaansa, ulkona on pimeää. Lakana on rullalla ja se mytty painaa selkää. Kauppa myy olutta vasta yhdeksältä ja huoneen pimeydestä päätellen kello on enintään seitsemän aamulla. Juoppo saa käsiinsä kännykän, minkä jättää aina viereensä nukkumaan mennessä, jos on kotona tai päässyt sänkyyn asti. Juopolla on parisänky, vaikka ei siinä vieressä juurikaan koskaan kukaan toinen nuku. Juoppo hamuaa puhelimen käteensä ja painaa sen auki. 6.54, tammikuun kolmas päivä. Juoppo laittaa luurin pois ja sulkee silmänsä, kaksi tuntia unta ja maailma on taas auki. Ei tule uni, ajatukset pyörivät päässä ja vievät juopon pankkiin, kelaan, työkkäriin. Juoppo nousee harmistuneena, raapii muniaan ja menee kusemaan istualtaan, tyyli mikä ei likaa vessaa eikä rasita kroppaa, aamulla tuppaa huimaamaan ja istuminen on siksikin paras vaihtoehto.

Keittiönhanasta tulee laskemalla vettä, ensin lämmintä mutta tarpeeksi kauan kun juoksuttaa, se viilenee ja sitten kylmenee juomakelpoiseksi. Juoppo juo tuopillisen vettä, kaikki hänen lasinsa ovat baarista pöllittyjä oluttuoppeja, hihassa kotiin kannettuja. Tupakka-aski on tyhjä mutta sätkätarpeet eivät ehdy, siitä juoppo pitää huolen. Juoppo käärii sätkän käsin, vaikka sormet vapisevat saa kääryle siedettävän muodon mihin laittaa tuli nokkaan. Juoppo vetää savua keuhkoihinsa, ei se hyvältä maistu kuivilla limakalvoilla mutta aivot kiittävät nikotiinista.

Maanantai kello yhdeksän juoppo on kaupassa, viikko on juotu pohjalle viinaa, viiniä ja kaljaa. Juoppo työntää avaimenperässään roikkuvan metallisen poletin ostoskärryjen kolikkoaukkoon, poletin toisessa päässä on korkinavaaja, pikkujoululahja kantabaarista muutaman vuoden takaa. Kärryt ovat hyvä olla tässä tilanteessa, antavat tukea kävelyyn ja ei tarvitse kaljasalkkua itse kantaa kassalle asti. Oluet ovat kaupan takaosassa, niiden takana on enää vain rasvat ja maidot. Laitettu kai tänne, ettei kunnon ihmisten tarvitse katsella juoppoja repimässä auki halvimpien oluiden paketteja rahojen riittäessä vain muutamaan. Juoppo on tyytyväinen päätökseen, että kalja ei saa maksaa enempää tai vähempää kappaleelta, osti nyt yhden tai salkun. Nyt ei ole niin väliä, juopolle on tullut työttömyyskorvaukset kaksi päivää sitten ja koko salkku nousee kevyesti kärryjen kyytiin. Juoppo ostaisi mieluummin karpalolonkeroa, mutta keskiolutta saa samalla rahalla kaksinkertaisen määrän ja lonkerosta tulee punaisia patteja iholle, jos juo sitä kaksi päivää tai enemmän. Kassalla on jonoa, äidit lapsineen, työläiset hakemassa ruokatunnille mikromuusia ja lihapullia ja sitten ne vanhukset, jotka eivät itse osta muutamaa tölkkiä, eivät suoraan tuijota, mutta kyllä sen paheksunnan haistaa, se tuoksuu paksuna ilmassa. Juoppo nojaa kärryihinsä, ilman niitä alkaisi jalat tärisemään ja huimaamaan. Ei se johdu niinkään juomisesta kuin jännityksestä. Sosiaaliset tilanteet ovat juopolle vaikeita. Juoppo nostaa salkun hihnalle, vetäisee plussakortin lukijan läpi ja vilauttaa Visa Electronia pikamaksulukijalle. Ulosotossa on sen verran vanhoja syntejä, ettei parempaa korttia saa ja jos saisi olisi ostokset kohta ulosotossa. Juoppo ottaa salkun kantoon ja poistuu kaupasta. Eniten pelottaa tuleeko naapuri vastaan kaljapaketin ollessa kädessä. Ei ole muita tuttuja elämässä kuin naapurit, mutta ne muutamatkin pelottavat putken ollessa päällä. Jos ne näkevät niin maailma romahtaa sillä hetkellä, ei lopullisesti. Ei juoppo humalaiselta vaikuta, ei keskikalja enää viikon päästä mene päähän, mutta haiseehan se pahalle ja kauas. Ei tule naapuri vastaan, juoppo selviää hakureissultaan ilman naapureiden katseita, ei tosin selviä enää tölkkien tyhjentyessä. Juoppo repii pahvisuojuksen auki ja laittaa keskikaljaa 24 patteria parvekkeelle viilenemään, niillä pärjää huomiseen. Kaapissa on muutama kylmä olut eiliseltä ja sellaisen juoppo ottaa, asettuu sohvalle ja avaa telkkarin. Tosi-tv, saippuat ja keskikalja täyttää juopon elämän.

Olut on viileä ja se suhahtaa mukavasti avattaessa. Juoppo matkii suhahduksen ääntä ja hymyilee, naurahtaakin pikkaisen. Tölkin metallikielen alta tunkee vaahtoa pinnalle. Jääkaapin tyhjettyä juoppo joutuu hakemaan haalean viileät kaljat parvekkeelta. Väärän lämpöinen olut putoaa hitaammin ja sen seisoessa olohuoneen pöydällä se lämpenee lisää. Juoppo juo ja kakoo välillä, hän pitää pintansa eikä vessaan tarvitse juosta oksentamaan, lämmin olut pysyy sisällä. Telkkarista tulee kokkiohjelmia, sitten bisnesihmisiä, joilta muut kärttävät rahaa.

Juoppo ottaa uuden oluen parvekkeelta ja istuu takaisin sohvalle. Se ei enää heitä pärskeitä tölkin pinnalle, on viilentynyt jääkaappilämpöiseksi. Kaukosäädin vaihtaa kanavia, kunnes löytyy asiaviihdettä mitä katsoa. Juoppo muistaa Speden lanseeraaman asiaviihteen merkityksen ja hekottelee sille päässään. Elokuvia tai varsinkin sarjoja on turha katsoa, ei niitä aamulla muista. Juoppo katsoi kerran Lostista kaksi kautta erään putkensa aikana, selvin päin ei muistanut jaksoista mitään. Katsoi silti seuraavaa kautta kuin tietäisi mitä tapahtuu ja missä mennään. Katseli sitten kuitenkin vanhat jaksot myöhemmin, kun ei tiennyt mistä puhuttiin kolmannella kaudella, pääsi näin takaisin kärryille.

Vaimo juopolta lähti kupin mennessä nurin, ihan sanantarkasti. Vaimo lähti viinilasin kaaduttua villamatolle. ”Tuota en perkele pese”, sanoi vaimo ja ovi kävi, ei tullut takaisin. Kyllä juoppo tiesi, että niin käy jos jatkaa juomistaan, viina oli vain suurempi rakkaus kuin vaimo. Nyt toimisi toisin, jos tietäisi paremmin, mutta kerran menetettyä ei saa takaisin. Ei sitä voi jälkiviisaudeksikaan sanoa, itse valitsi tiensä.

Uuden tölkin hän avaa vasemman käden peukalonkynnellä ja antaa oluen valua kurkkuunsa. Se maistuu yllättävän hyvälle ohittaessaan kielen. Juoppo jatkaa telkkarin katselua ja seuraa mitä sieltä tulee juodessaan samalla oluitaan. Huutokauppakeisari, kaksi tölkkiä, Varastojen metsästäjät, yksi tölkki, Simpsonit, vähän jo naurattaakin, yksi tölkki ja Kuppilat kuntoon, alkuperäinen vihainen Gordon Ramsay, kaksi tölkkiä.

Kello näyttää alkuiltaa, oluita on juotu. Tyhjiä tölkkejä on pöydällä liian vähän, että viitsisi hakea niille muovipussin. Juoppo nousee sohvalta, sammuttaa telkkarin ja pukee mustan puolipitkän talvitakin päällensä sekä verkkokaupasta ostetut kahden kympin kumipohjaiset lenkkarit jalkaansa, ne pitää hyvin vaikka olisi jäistä. Hän kulkee ohi päivällä käymässään K-supermarketin, sen takana on baari. Hän avaa oven ja lämmin tuulahdus viinan, persehien, tissihien ja tupakin hajua tulee sieraimiin, kuin olisi kotona taas. On ilmassa testosteroniakin, porukka baarissa koostuu viidestä miehestä. Tai sitten se on pelkkää hienhajua, työmiesten kapakka, pizzaa ja keskiolutta vaikka on täällä anniskeluoikeudet väkevillekin. Juoppo tilaa ison tuopin ja asettuu lähelle televisiota. Sieltä tulee uusintana Liverpool – Tottenham, lopputulos 3-2 juoppo tietää. Ei tämä kotona näy, maksukanava, mutta ei se lopputulosta muuta. Hyvä matsi, paljon maaleja mutta nähty eilen illalla tässä samassa paikassa, samalta tuolilta. ”Olisiko muuta kanavaa”, juoppo huutaa tiskin taakse. ”Mä katselen tätä”, toinen viinapää sanoo juopon takaa. ”Pooli voittaa 3-2, joko voidaan vaihtaa kanavaa”. ”Haista paska”, toinen sanoo ja lähtee tupakalle. Juoppo käärii sätkän ja liittyy seuraan, onneksi ei ole portsaria, joka vie takin ja sitä pitää anella kaksi kertaa tunnissa, kun käy kessulla. Lopettaisivat tupakointikiellon tai portsarit, juoppo voisi auttaa jälkimmäisten suhteen. ”Sori”, juoppo sanoo ja sytyttää sätkän. ”Tiesin jo”, sanoo toinen ja puhaltaa savua kirpeään pakkasilmaan. Poltellaan jutustelematta, sisällä juoppo siirtää tuoppinsa toisen pöytään. Televisiosta tulee änäriä. ”Ei ne taida tähän aikaan paljon pelailla missään, nauhoitus”, juoppo sanoo. ”Ei pelaa ei”, toinen vastaa. Juoppo hakee toisen oluen ja tullessaan takaisin on kaveri hävinnyt pöydästä. Juoppo käy tupakilla eikä toinen ole sielläkään. Rahat loppu piruparalta, juoppo ajattelee. Mukava mies, olisin voinut yhden tarjota.

Kello lähenee illalla kymmentä, juopolla on kuudes tuoppi menossa. Rahoista on mennyt neljäkymppiä, piti ostaa tupakkia, amerikkalaismallisia filtterisavukkeita. Kaupasta olisi saanut papereita mitkä loppuivat, mutta ei malttanut lähteä. Karaoke on aukaistu ja joku vetää aikuista naista syvältä sydämestään. Juoppo tilaa ankkurinapin, se sopii tähän päivään, oli pimeää, kun tulin ja on pimeämpää, kun lähden. Juoppo laulaa äänellä minkä luoja hänelle soi, se ei ole paljon.

Naisella on lonkero ja jäitä muovisessa tuopissa. Nainen katsoo, kun juoppo laulaa, seisoo tanssilattialla vieressä ja pyörittää persettään sanojen tahtiin. Juoppo huomaa naisen ja alkaa laulamaan tälle suoraan. Naista naurattaa ja juoppo innostuu, laulaa korostetummin ja keinuttaa lanteitaan naisen perseen tahtiin. Musiikki vaimenee asteittain taustalla ja juoppo päästää viimeiset sanat möreällä äännellä ”tuntee rakkaudeeen”, juoppo venyttää. ”Sä oot hyvä laulaa”, sanoo nainen vierestä, perse on lopettanut hulaliikkeen. Juoppo katsoo naista yrittäen saada selville, tarkoittiko tuo böönä sitä vai vittuileeko se? Ei se aukea juopolle, joten hän toteaa ”mulla olis pöytä varattuna tuolla, jos neiti haluaa liittyä seuraan”. ”Tarjootsä lonkeron”, neiti kysyy. ”No en vittu voi, viimeisiä viedään”, juoppo vastaa. Neiti miettii hetken ja ottaa kulauksen lonkerostaan, jäät kolahtavat etuhampaisiin. ”Olet sä ainakin rehellinen”, neiti tuumaa ja lähtee juopon perään tämän kävellessä pöytäänsä. ”Ai mä oon sun mielestä kultakurkku”, juoppo kysyy neidin istuutuessa tuolille vastapäätä, välissä on pyöreä puupöytä mihin laskea lasit. Pöydänpinnassa on vielä mustia jälkiä ohitumpatuista tupakoista ajalta ennen tupakointikieltoa. ”Hyvin sä vedit, mun lempparibiisi”, neiti vastaa.

Jutellaan niitä näitä, molemmat käyvät laulamassa pariin otteeseen, kehutaan suorituksia. Kello ylittää puoliyön ja juopolta loppuu rahat. ”Mun pitää lähteä”, sanoo juoppo. ”Miksi”, kysyy neiti, ”tää on auki kahteen”, hän jatkaa. ”On menoja”, juoppo sanoo, ei halua sanoa olevansa perse auki tältä illalta. Rahoja pitää säästää tai ensi viikolla ei juoda, jossain menee juopollakin raja. ”Istu alas, mä tarjoon sulle yhden tuopin”, neiti sanoo tajutessaan mistä kenkä puristaa. Juoppo seisahtuu, miettii hetken humalaisilla aivoillaan ja ne sanoo kyllä uudelle oluelle. ”Maksan takaisin, kun saan työkkärit”, juoppo sanoo vaikka tietää ettei koskaan maksa tarjottuja juomia takaisin. Neiti huitoo hetken eikä saa kenenkään huomiota, niin lähtee itse hakemaan juopolle tuoppia tiskiltä. Vaikka juoppo on humalassa, jossain aivokurkiaisen ja talamuksen välissä syyllisyys kalvaa. Se katoaa neidin laittaessa tuopin juopon eteen, siinä on vielä vaahtoa pinnalla ja se kuplii hetken, silloin halpa keskioluttuoppi on kauneimmillaan. Se tekee kohta itsemurhan, vaahto katoaa ja kupliminen loppuu, mutta sen hetken se elää päästessään pois tynnyristä. Juoppo katsoo neitiä nyt uusin silmin, nainen on antanut hänelle sitä, mitä hän eniten haluaa. Juoppo siemailee viimeisiään neidin tarjoamasta tuopista, yrittää pitkittää lopullista kulausta kurkkuun. Neiti katselee juopon kiemurtelua ja juo lonkeronsa loppuun. ”Lähdetään meille, mä olen kaupan kassa tossa ostarissa, ei ole varaa juottaa kahta känniläistä”, hän sanoo ja jatkaa ”sulla tuskin kotona on mitään juotavaa, mulla on joku viinipullo jossain avaamatta ja pari lonkkua jääkaapissa”. Ei juoppo mieti hän suostuu, neiti on kiinnostava ja lupaus viinipullosta on kiinnostavampi, kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Neiti asuu mäen päällä, matkaa on 400 metriä. Ei sinne bussia tai metroa mene, on käveltävä ja juoppo huohottaa jo puolivälissä, hikeä pukkaa. Neiti näkee juopon vaikeudet muttei sano mitään, ei ihmistä arvostella ensimmäisillä treffeillä, jos nämä nyt sellaiset ovat. Ei ainakaan sovitut, kännipano, juopottelu, ei nainen tiedä mitä haluaa, aika saa näyttää. Juoppo selviää mäen päälle ja kerrostalon hissiin. Luojan kiitos hissistä, juoppo ajattelee ja yrittää tasata hengitystään sekä hikoiluaan, ensimmäinen tasaantuu helpommin.

Sohva on vaaleanruskeaa kangasta, millä juoppo istuu. Suoraan vastapäätä seisoo kirjahylly, semmoinen mikä oli lapsena kotona. On siinä muutama kirjakin, Waltaria, Tikkasta ja Salamaa. Kirjakerhojäsenyys on tainnut raueta jonkin aikaa sitten, juoppo ajattelee. Toisessa välikössä on feng shuita, elämäntaito-oppaita, tietosanakirjasarja ja unien selityskirja. Neiti heittää sinisen tölkin ovelta juoppoa kohti ja refleksit saavat juopon nappaamaan lieriön lennosta. Neiti nauraa ovella ja näyttää oikein nätiltä ilman toppatakkia. Juoppo avaa lonkerotölkin varovaisesti, kyllä hän tietää, että se kuohuu kylmänäkin, jos on heitelty. Ei juoppo anna sen kuohua yli, hukkaan menisi hyvää ainetta. Neiti istuu juopon viereen, hänelläkin on aukaistu tölkki, jonka laittaa olohuoneen pöydälle värikkään poppanan päälle. Neiti avaa television, ”murhia vai astrologiaa”, hän kysyy juopolta. ”Aivan sama”, juoppo vastaa ja ottaa huikan tölkistään, hikoilu alkaa tasoittua. Astrologia olisi ollut mieluisampi juopolle, sitä katsoo öisin, kunnes saa unen päästä kiinni joskus aamuyöllä. Neiti valitsee murhat ja päivittelee ihmisten raakuutta. Istutaan vierekkäin, tilanne on astetta rennompi, enää ei tarvitse iskeä mutta nyt pitää vakuuttaa. Puhutaan astetta vakavimmista asioista, neiti sukulaisistaan ja juopon juttuihin liittyy aina viina, tavalla tai toisella, mitään merkittävää ei ole tapahtunut juopon elämässä selvin päin. Lopulta neiti sanoo, että hänellä on lapsi, viisivuotias tytär aikaisemmasta suhteesta. ”Haittaako se”, hän kysyy juopolta. ”Ei haittaa”, juoppo vastaa. Juoppo on vain viinipullon ja ehkä pillun takia täällä, yksinhuoltaja rakentaa jo suhdetta.

Yksinhuoltaja kiehnää juopon kainalossa, viinipullo on avattu ja molemmilla on kuivaa valkoviiniä punaviinilaseissa pöydällä. Juoppo painaa yksinhuoltajan päätä kohti nivusiaan, ei kovaa mutta merkittävästi, niin ettei tarkoituksesta jää epäselvyyttä. ”Saat käydä suihkussa ensin, jos kuvittelet mun ottavan suihin”, yksinhuoltaja sanoo. Ei juoppo jaksa lähteä itseään pesemään ja seksi saa jäädä tulevaisuuteen.

Juoppo herää auringon hyökätessä ikkunan läpi suoraan päälle. Juopolla on farkut ja sukat jalassa, t-paita lattialla ja peitto puolittain päällä. Pussilakanassa on kukkia mitä juoppo ei tunnista, kuuma on kuin helvetin porteilla. Juoppo nousee, yksinhuoltaja nukkuu toisella puolella parisänkyä, se puoli sänkyä on varjossa. On pakko nousta krapulapaskalle, ettei tule kalle housuun ja sen reissun jälkeen ei unta saa. Juoppo laskee vessassa käymisen jälkeen vettä keittiön hanasta, kunnes se on kylmää ja täyttää lasin juodakseen. Mikron kello näyttää 7.21 punaisin numeroin. Jääkaapin ovesta löytyy vielä lonkeroita ja yhden sellaisen juoppo avaa peukalonkynnellään kävellessään sohvalle. Kaukosäädin on pöydällä ja sillä saa telkkarin auki, yöllinen astrologi jatkaa ennustamistaan, henkilö on tosin vaihtunut sitten pikkutuntien. Lonkeroita on kolme, yksi puolessa tunnissa ja kauppa myy sen jälkeen lisää, juoppo laskee. Ei se ole vaikeata, puolen litran tölkkejä sentään. Lonkerot on juotu vähän ennen kymmentä ja juoppo päättää lähteä kotiinsa, siellä on puolikas salkku parvekkeella, ei tarvitse kassaneitiä taas järkyttää aamusella, hakee sitten myöhemmin uuden pahvilaatikon. Juoppo vie viimeisen tyhjän tölkin tiskipöydälle muiden seuraan ja lyö isovarpaansa keittiönpöydänjalkaan. Se sattuu hetkellisesti niin paljon, että juoppo kiroaa suureen ääneen, siihen yksinhuoltaja herää. Ei yksinhuoltaja ole susiruma, ei edes ämpäriruma, oikeastaan aika söötti kolmekymppinen likka nyt maskarat valuneena ja tukka sekaisin ryppyisessä pyjamassaan. ”Menossa jonnekin”, yksinhuoltaja kysyy juopon vetäessä nahkatakkiaan päälleen. ”Kauppaan, kaljat ovat loppu”, juoppo vastaa. ”Tuletko takaisin, annanko avaimet”, yksinhuoltaja kysyy. Juoppo miettii minkä kohmeloiset aivot antavat periksi. ”Sinua ei haittaa, jos tulen takaisin kaljojen kanssa”, juoppo kysyy. ”Ei”, yksinhuoltaja vastaa yksioikoisesti. ”No anna ne avaimet”, juoppo vastaa, ottaa yksinhuoltajan ojentamat avaimet ja laittaa ne farkkujensa taskuun.

Juoppo on asunut avovaimonsa kanssa mäen päällä kolme kuukautta. Tyttö, avovaimon lapsi, asuu heidän kanssaan. Juoppo rakastaa tyttöä enemmän kuin avovaimoa, keksii sille päästään satuja ja opettaa lukemaan. Juoppo juo edelleen liikaa mutta yrittää vähentää ja onnistuukin siinä sosiaalisten paineiden alla. Ensin hän juo vain viikonloppuisin tytön ollessa isällään ja sitten vain joka toinen viikonloppu, juoppo mukautuu. Tekee viinaa mieli mutta juoppo taistelee, hän lähtee salille houkutuksen ollessa kovimmillaan. Sata kiloa tangossa työntää viinapirun saman verran loitommalle kuin tanko nousee suorille käsille. Hiki mikä pukkaa treeneissä ei haise samalle kuin se mikä pukkasi viinasta. Treenihiki tuoksuu voitolle, viinahiessä haisee tappio. Juopon juomiset vaihtuvat treeneihin niin kuin pennit vaihtuivat sentteihin. Pennejä laskettiin, senttejä voi mitata ja sitä juoppo tekee. Ei hän ikinä ole ollut ylipainoinen mutta nyt lihasmassa kasvaa ja sitä pitää mitata.

Juoposta tulee tylsä avovaimon mielestä, ei hän halua, että juoppo ryyppää mutta ei hän myöskään halua, että juoppo kuntoilee. Juoppo ei tiedä muuta tietä ulos juopottelusta kuin avovaimon rakkaus ja salilla käynti. Juoppo ei juo tytön nähden ja rahaa jää tilille, vaikka on työtön. Kroppa tiivistyy ja itsetunto nousee, sängyssä menee hyvin. Krapulaiset mulkun löysyydet on ohitettu ja juoppo haluaakin pillua päivittäin.

Lihas kasvaa ja juoppo on onnellinen, onnellisuudeltaan hän ei näe avovaimonsa tuskaa, sitä tyytymättömyyttä mikä kumpuaa asumisesta liian täydellisen ihmisen kanssa. Ei avovaimo halua olla huonompi, juoppo oli huonompi aiemmin ja se sopi hyvin, nyt juoppo on kirinyt ohi ja se tuntuu pahalta, tyttökin tykkää juoposta enemmän kuin äidistään. Onhan juopolla kookas muna ja tyydyttää avovaimon sängyssä, mitä aikaisemmat miehet eivät ole tehneet, ei avovaimo tiennyt vaginaorgasmista ennen juoppoa. Mutta nyt on tullut juopon aika lähteä, pannut elämänsä kuntoon täällä, siitä on hyvä jatkaa. Avovaimo ilmoittaa erosta juopon tullessa salilta. Juoppo ei ymmärrä miksi, voitaisiinko tästä keskustella? Avovaimo sanoo ”kerää kamppeesi ja häivy. Siinä sulle keskustelua”. Ei juoppo tyhmä ole eikä hidasälyinen, kestää silti hieman prosessoida avovaimon sanat. Juoppo tyytyy päätökseen ja hakee välttämättömimmät tavarat reppuunsa. ”Haen loput kamat myöhemmin, kerro tytölle terveisiä, kun tulee koulusta”, juoppo sanoo ja irrottaa avaimen lenkistä laittaen sen eteisen puhelinpöydälle. Ei siinä ole ollut puhelinta vuosiin, mutta siinä se seisoo eteisen täytteenä. Mies lähtee ovesta, lukko kolahtaa, nainen jää eteiseen seisomaan, kyynel valuu oikeasta silmästä. Naisen itkiessä keittiönpöydän ääressä juoppo aukaisee Alkon oven, tilille on kertynyt säästöjä muutama tonni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *